Vähän pistää masentamaan.
Oltiin eilen katsomassa erästä upeutta Palokunnankatu 28ssa ja tänään saatiin tietää, ettemme saa sitä(kään). Ihan kuin koko vitun universumi olis näin syyskuussa minua, meitä, vastaan. Juuri mikään ei ole mennyt niinkuin olisi toivottu ja haluttu, vaan joka ikinen asia, joka on voinut mennä pieleen, on niin tehnyt. Kohta tulee poru, etenkin kun aivan ihania ja sopivan hintaisia asuntoja tulee kaikkialle muualle kuin Hämeenlinnaan; Turenkiin ja Forssaan.
Etenkin Forssan asunto on  niin mahtavalla paikalla, kivassa talossa, ja vieläpä niin nätti ja siisti ja HALPA, että oikeasti muutan kohta sinne. ... Vaikka ihan kuin Murphyn laki muka sallisi.

Tässä päivässä ei siis ole ollut juuri mitään hyvää. Aamusta tähän hetkeen saakka olen voinut hyyyyvin pahoin, aamusella poltin etusormeni ja peukaloni suoristusraudalla (EPIC FAIL!) ja koulu tuntuu nyt niin rankalta, että yhyy. Onneksi huomenna on lyhyt päivä, voisin kiriä rästijuttuja... Olisi sääli tipahtaa kärryiltä ja palaa loppuun nyt, kun jaksoa on jäljellä puolitoista viikkoa.

Mutta oli päivässä sentään jotain hyvääkin, nimittäin herätys siinä vähän ennen kuutta. Kiitti muru ♥.