Otsikko napattu Leijonamielen kipaleesta Noidankehä -- Pakko ilmoittaa jo näin alkuun, etteivät jotkut arvoisat (mahdolliset) lukijani vedä sellaisia johtopäätöksiä, että neiti on taas angstaamassa. Päinvastoin, olen kovinkin toiveikkaalla ja iloisella mielellä tällä hetkellä, vaikka on myönnettävä, että pikkuhiljaa liiveihin on uimassa myös tuo pitkäaikainen kumppanini depressio. Mutta kukapa koskaan voisikaan sanoa, että kouluarvosanoin fiilis olisi täysi kymppi? Minulle ei ainakaan ole koskaan moista iloa suotu, ja hyvä niin; henkilökohtaisesti kun olen sitä mieltä, että jos elämä olisi liian helppoa ja auvoisaa, se olisi ihan helvetin tylsää... Tässäpä taas näitä suuria mietteitäni -_-".

Kävin tänään kirjastossa palauttamassa pari kirjaa. Mukaan lähti myös pari uutta, whee~! Luin juuri äsken loppuun Keijo Ahorinnan  Vihan evankeliumin ja täytyy sanoa, etten ole aikoihin ollut näin herkistynyt muiden ihmisten tunteilla ja ajatuksille ja hädälle. Saatan kuulostaa, ja varmasti kuulostankin todella tekopyhältä, mutta ihan vilpittömästi voin sanoa, että tuo kirja pisti ajattelemaan. Etenkin 'Paten', 'Sepen' ja 'Kalen' tarina toi kyyneleet silmiin. Siispä suosittelen tätä saatananpalvonta-aiheista teosta aiheesta kiinnostuneille (niin saatananpalvojille kuin meille muillekin tiedonjanoisille ;)). Tosin se pitää kyllä sanoa, että joskus teksti oli järkyttävän tympeää ja puisevaa; ne kohdat loikkasin suosiolla yli.

Lainasin muitakin ko. aiheeseen liittyviä kirjoja, mm. Titus Hjelmin Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta. Eikä tämä kiinnostukseni todellakaan tarkoita, että olisin alkamassa uhrata omaani ja muiden verta Luciferille (kutsukaa miksi haluatte, tuo nimitys kuulostaa kauniille joten käytän sitä, valontuojaa). Ehei, kiinnostukseni lähti kun luin Tess Gerritsenin kirjan Mefisto-klubi, jota suosittelen muuten aivan jokaikiselle 'dekkaritykkääjälle', sekä sitten niillekin, jotka eivät niinkään välitä moisista. Itse kuulun viimeksimainittuun ryhmään, mutta Gerritsenin kirjat ovat minulle poikkeus. Etenkin nämä uusimmat, joissa seikkailevat kuolinsyyntutkija Maura Isles, etsivä Jane Rizzoli ja edellämainitun aviomies Gabriel Dean, unohtamatta vauvatytärtä Reginaa. Mutta se hehkutuksesta, tutustukaa ihmeessä!

Eli takaisin aiheeseen, luin tuon Mefisto-klubin ja nyt olen taas ihan hurahtanut enkeleihin, demoneihin ja muuhun kristinuskoon (ja moneen muuhun) kuuluvaan 'hömppään' (Onko se sittenkään hölynpölyä? Siitä yritän juuri kehittää omaa näkemystäni). Olen lukenut Internetin ihmeellisestä maailmasta yhtä jos toistakin, kuten esimerkiksi apokryfikirjallisuuteen kuuluvat (Gerritsenin teoksessakin mainitut) Riemuvuosien kirja, Eenokin kirja sekä Johanneksen ilmestys on tullut vähintään silmäiltyä läpi.
Kuinkahan montaa tämä höpötykseni mahtaa kiinnostaa? No toisaalta, tämä on minun blogini ja saan kirjoittaa tänne mitä haluan, joten bwahaha, joudutte kärsimään!! >8DD~

lainasin tänään sitten vielä kaksi muutakin kirjaa: Juudaksen evankeliumin (joka ei ole itse tuo kohuttu evankeliumi vaan teos, joka sitä käsittelee) ja Graafisen suunnittelijan oppaan (Tahtoisin mahdollisesti moiseen ammattiin...). Täytyy sanoa, että tuo Juudaksen evankeliumi kuulostaa mielettömän houkuttelevalta, en malta odottaa että ehdin iskeä kynteni siihen ... vaikka johan tuota tuli kirjaston pöydän ääressäkin ahmittua.

Nyt lopetan tämän kirja- ja kristinuskohömpötyksen ja keskityn pinnallisempiin aiheisiin!

Enää alle kaksi viikkoa lomaa jäljellä, sniff. Mihin kaikki se aika katosi? Ja mitä vittua mulle jäi siitä käteen? Ei sitten mitään, rusketustakin tuli hankittua vasta viime sunnuntaina. No toisaalta minä en ole mikään auringonpalvoja muutenkaan, mutta silti.
Miten minä luulen selviytyväni hengissä ensivuodesta? Nii-in, mahdollisuuteni ovat kovin vähäiset, mutta ainakin loppuu ikävöinti, kun näkee kavereita (joissakin tapauksissa kyllästymiseen asti) viitenä päivänä viikossa. I H A N A A .
Mutta minuapa odottaa ensivuonna myös erään tärkeän musikaaliroolin hakeminen, wanhojentanssit ja monta muuta murhetta (hengissäselviytymisen lisäksi siis). Koetan pysyä kuitenkin iloisena ja välttää turhaa valittamista :) Eipä pitäisi olla vaikeaa, kun syksy on kuitenkin lempparini kaikista vuodenajoista. Mutta odottakaas kevääseen, silloin Hanna on kuin perseeseen ammuttu karhu... Mutta siihen on onneksi paljon aikaa! (Vaikka toisaalta maaliskuu voisi koittaa jo, silloin olisi myös täysi-ikäistymisen hetket käsillä.)

Tämä saa nyt olla tässä tältä erää, kenties palaan päivittelemään jo hyvinkin pian.
Hyvää loppukesää kaikille!<3

P.S. Uteliaisuudestani kysyn vielä: 
                      Mitä mieltä sinä olet enkeleistä&demoneista? onko niitä olemassa vai onko kaikki vain mielikuvitusta?